Tykkimyssyn pitsi

Tykkimyssyn pitsi

Tunnistatko uuden kansallispukuharrastajan? Tarkkaile näitä: säppäli, tykkimyssy, tasku

Pohjoissuomalaisiin kansallispukuihin kuuluu erityyppisiä liivejä. Ne ovat malliltaan vartalonmukaisia. Jos pukuun kuuluu röijy, se puetaan liivin tai paidan päälle, mikä riippuu puvun mallista ja tilanteesta. Hartiahuivi puetaan kulmittain joko liivin alle tai päälle. Huivin kulmat voidaan vetää ristiin liivin alle, tai huivi voi peittää liivin kokonaan. Hartiahuivia voidaan pitää myös röijyn päällä. Päällysvaatteena käytetään pukuun kuuluvaa röijyä tai hihallista viittaa. Jos sellaista ei ole, voi käyttää mitä tahansa vuodenaikaan sopivaa päällysvaatetta.

Äärest viäre - raumalaista käsityöperinnettä vaalien

Äärest viäre – raumalaista käsityöperinnettä vaalien

Kalajokilaakson kansallispuku suunniteltiin 1970-luvulla alueella 1800-luvulla käytettyjen asujen mukaan. 1990-luvulla puku tarkistettiin kangasnäytteiden ja perunkirjojen materiaalien mukaan vastaamaan mahdollisimman paljon alkuperäistä pukeutumistyyliä.

Rouvain myssyt kaupunginmuseon kuukauden esineenä – Päähine kertoi kantajansa säädystä

Rouvain myssyt kaupunginmuseon kuukauden esineenä – Päähine kertoi kantajansa säädystä

Pukuun kuuluu käsinneulotut sukat, jotka eivät ole kummankaan mallin jaloissa. Tehdasvalmisteisista kansallispuvun sukista voidaan puvun kanssa käyttää punaisia tai valkoisia sukkia, kuten malleilla. Oikeanpuoleisen mallin pirtanauhavaihtoehdosta tehty sukkanauha pitää sukat ylhäällä. Kenkinä voi käyttää mustia pintanahkaisia avokkaita tai nauhakenkiä, joista jälkimmäiset ovat malleilla jalassa. Kuvat: SM / JT.

Pitsiviikon viisi vuosikymmentä: pienestä pitsinäyttelystä koko kaupungin festivaaliksi

Pitsiviikon viisi vuosikymmentä: pienestä pitsinäyttelystä koko kaupungin festivaaliksi

Miten pitsinnypläystaito päätyi Raumalle, pieneen lounaissuomalaiseen rannikkokaupunkiin? Teorioita on paljon luostarin munkeista merimiehiin, Ruotsin Vadstenaan ja puolalaiseen prinsessaan Katariina Jagelonikaan, mutta yhtä oikeaa totuutta tuskin kukaan pystyy tarjoamaan. Varmaa kuitenkin on, että pitsinnypläyksellä on ollut merkittävä rooli Rauman nousussa vahvaksi teollisuuskaupungiksi. Raumalainen pitsinnypläys eli kukoistuskauttaan 1700-luvun lopulta 1840-luvulle, jolloin raumalainen pitsi koristi muodikkaiden tykkimyssyjen reunoja.

Osallistu keskusteluihin kirjautumalla palveluun.

Osallistu keskusteluihin kirjautumalla palveluun.

Kiehtova, kamala kansallispuku. Onko se vieläkin salaseura, jonka sääntöihin pitää sopeutua? Suomalaiset kansallispuvut ja niiden käyttö muodostavat 130-vuotiaan perinteen, jota kannattelevat niin kansallispukupoliisit kuin sekakäyttäjätkin.

Posts tagged as #tyllikirjonta on Instagram

Posts tagged as #tyllikirjonta on Instagram

Paikalla olleet naiset kertoivat Härmän kansallispukunsa tarinoita, esimerkiksi kauhavalaisen Anna-Liisa Niemen puku on 55 vuoden ikäinen. Pukuja oli myös 70- ja 80-luvuilta. Jokainen tekijä tekee pukuun oman kädenjälkensä, vaikka värit ja kaikki asusteet ovat tarkkaan määritelty. Halutaan vähän komeampaa kuin naapurilla, siksi puvut ovat erinäköisiä yksityiskohdiltaan. Härmän puku on virallisemmin Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuku. Myös Etelä-Pohjanmaan miehen puku oli edustettuna muutamalla juhlijalla.

Reportaasi: Tano takaraivolle ja ihmisten ilmoille – tältä tuntuu esiintyä kansallispuvussa

Reportaasi: Tano takaraivolle ja ihmisten ilmoille – tältä tuntuu esiintyä kansallispuvussa

Pitsiviikon erikoisnäyttelyssä Marelassa myös luonnonmateriaalit taipuvat pitsin muotoon. Varkautelaisen Laura Rosenbergin Nypläten luonnosta pitsiksi materiaalina on käytetty muun muassa pajua, koivurisua ja kaislaa.

PITSIAARTEITA AIKOJEN TAKAA: TYKKIMYSSYT JA NIIDEN PITSIT

Nyplääjät ry:n toiminta vilkastui pysyvästi, kun Rauman ensimmäinen Pitsiviikko järjestettiin vuonna 1971. Yhdistys järjesti tuolloin näyttelyjä ja myyntiä, mitkä ovatkin olleet toiminnan kulmakivinä siitä asti.

Pitsiaarteita aikojen takaa: tykkimyssyt ja niiden pitsit

”Tytöillä oli – ikivanhaan eurooppalaiseen tapaan – oikeus neitseyden merkiksi kulkea avopäin kesät talvet pitkät hiukset levällään, koristenauhoja niiden siteenä, tai he kiersivät tukkansa nauhojen ympäröimälle käärölle. Perinteisen kansanpuvun loppuaikoina tuli tavaksi, että varttuneet neidot rippikoulun käytyään pitivät kirkossa ja juhlissa vaimojen päähinettä. Etelä-Karjalassa huntua saivat pitää vain aviovaimot.” (Kaukonen, 1985, 58)