Suomen sota pohjois-savossa

Suomen sota pohjois-savossa

SUOMEN SODAN SANKARI DUNCKER JA SAVON PRIKAATI

Suomen sodan lopputaisteluihin kuulunutta Koljonvirran taistelua Iisalmessa pidetään yhtenä sodan uljaimmista voitoista ja tunnetuimmista taisteluista. Myös Johan Ludwig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ovat pitäneet Koljonvirran taistelua kansan tietoisuudessa.

Lapinlahden Linnut rienaavat Areenassa ja Kalajoki menee mukana – näitä sketsejä te toivoitte Lappareilta

Lapinlahden Linnut rienaavat Areenassa ja Kalajoki menee mukana – näitä sketsejä te toivoitte Lappareilta

Suomen sodassa (1808-1809) Lode johti pataljoonaansa mm. Revonlahden, Lapuan ja Alavuden taisteluissa. Viimeksi mainitussa hän haavoittui pahasti, eikä enää sen jälkeen voinut osallistua taisteluihin.

Siikajoella käytiin Suomen sodan suunnan muuttanut taistelu – perunapellosta löytyy edelleen musketinkuulia

Siikajoella käytiin Suomen sodan suunnan muuttanut taistelu – perunapellosta löytyy edelleen musketinkuulia

MATKAILU Siikajoen kylän kirkon ympärillä käytiin 18.4.1808 yksi Suomen sodan (1808–1809) maineikkaimmista taisteluista. Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille syttynyt sota oli alkanut suomalaisten nopealla perääntymisellä ilman taistelukosketuksia. Siikajoen taistelu oli ensimmäinen suurempi taistelu venäläisten ja ruotsalais-suomalaisten välillä.

Suomen sodan polku - Patikointireitti Koljonvirralla Iisalmessa

Suomen sodan polku – Patikointireitti Koljonvirralla Iisalmessa

Reitti on aivan 5-tien vieressä kauniin Koljonvirran sillan pohjoispuolella. Kulje pysäköintialueelta johtavaa kevyen liikenteen väylää Koljonvirran opastuskeskuksen ja Juhani Ahon museon kautta vanhan pappilan pihalle, josta pääset opastetulle Suomen sodan polulle. Reitti kulkee viehättävässä Mansikkaniemen rantamaisemassa pienen niemen kärkeen, jossa on tunnelmallinen tulipaikka.

Väitös 1.11.2019: Sota on aina iskenyt ihmisten arkeen ja perustarpeisiin – ”Paikallinen kriisi jatkui pitkään sodan jälkeenkin” (Luttinen)

Väitös 1.11.2019: Sota on aina iskenyt ihmisten arkeen ja perustarpeisiin – ”Paikallinen kriisi jatkui pitkään sodan jälkeenkin” (Luttinen)

Syyskuun lopulla saapui venäläisille Karjalasta käsin ruhtinas Mihail Dolgorukin johdolla huomattava apujoukko ja se uhkasi uusilla voimillaan saartaa Sandelsin asemat Toivalan salmella. Tällöin Sandels veti joukkonsa jonkin verran pohjoisemmaksi, Paloisten virralle, jonne hän jo hyvissä ajoin oli valmistanut suojalinnoitteet. Paikka oli puolustusasemana vieläkin parempi kuin Toivalan salmi, sillä vihollisen olisi siinä pitänyt pakkautua kapeaan niemeen, jolloin se ei olisi voinut käyttää miesylivoimaansa hyväkseen.

Vasa Krigsveterandistrikt – Vaasan Sotaveteraanipiiri

Vasa Krigsveterandistrikt – Vaasan Sotaveteraanipiiri

Suomalainen nation-building ei olisi varmaan onnistunut vailla kansallisrunoilija J. L. Runebergin luomaa sankaruuden suurta laulua. Se ei tietenkään vastannut Suomen sodan todellisia tappioita ja kurjuutta juuri lainkaan. Koko surkeassa episodissa, joka liittyi Napoleonin suuriin eurooppalaisiin sotiin, ei olisi paljon muisteltavaa, ellei siitä riittäisi opittavaa näihin uusiinkin aikoihin. Entisen suurvallan, Ranskan, vasalli ja satelliittivaltio Ruotsi hajosi omaan mahdottomuuteensa.

Ruokatieto_karjalanpiirakoita_kuvaajasebastian_nurmi.jpg

Ruokatieto_karjalanpiirakoita_kuvaajasebastian_nurmi.jpg

Senaatti asettui kuitenkin tukemaan suojeluskuntien oikeutta toimia. Se puolestaan ilmoitti yöllä 25/26.1., että suojeluskuntien riisuminen aseista tulkittaisiin sodan aloittamiseksi Suomea vastaan. Podvoiski peruutti uhkauksen, mutta sotaan valmistautuminen jatkui eri puolilla.

Kiuruvedellä päästiin vähällä sisällissodasta

Suomessa ja koko Venäjän imperiumissa koitti vapauden ja toivon aika, kun Nikolai II joutui luopumaan vallasta maaliskuussa 1917. Kiuruvedellä järjestetty kansalaiskokous, johon osallistuivat kaikki kansalaispiirit, lähetti onnittelusähkeen Venäjän valtakunnanduumalle.

Tehtävänä Suomen ilmatilan valvonta ja vartiointi

Euroopassa se oli suosittu ja tehokas sota-ase. Keskiajan kuluessa varsijousi omaksuttiin yleiseen käyttöön myös Suomessa, jossa se säilyi talonpoikaisena metsästysaseena käytössä 1800-luvulle saakka. Perinteinen suomalainen tyyli käyttää jalkajousta oli ampua ”lonkalta”. Jousen varsi asetettiin olkapään sijasta kainaloon, ja asetta pidetään vinossa kulmassa niin, että nuolen kärki oli silmän korkeudella. Harjaantunut ampuja osui tälläkin tyylillä tarkasti maaliin eikä ase ei potkaissut kipeästi olkapäähän kuten olalta ammuttaessa.